Hiilihydraatit

Hiilihydraattien sulatus (sokeri, tärkkelys, selluloosa ja muut kuidut) - Liukoiset sokerit hajoavat ja imeytyvät ohutsuolesta. Monosakkaridit, kuten glukoosi ja fruktoosi, imeytyvät suoraan suolen solukon läpi. Entsyymit (amylaasi ja erilaiset disakkaridaasit) hydrolysoivat disakkaridit ja tärkkelyksen ennen imeytymistä. Yksinkertaiset sokerit ja tärkkelys imeytyvät ohutsuolesta tehokkaasti. Rehun hiilihydraatit pilkotaan imeytyviksi monosakkarideiksi (glukoosi, fruktoosi, galaktoosi) seuraavasti:

Sokeri (Sakkaroosi) -> glukoosi + fruktoosi
Maitosokeri (Laktoosi) -> glukoosi + galaktoosi
Maltoosi -> glukoosi
Tärkkelys -> maltoosi -> glukoosi

Nuoret varsat eivät sulata suuria määriä sakkaroosia ennen 7 kuukauden ikää. Laktoosi, joka on maidon sisältämää sokeria, sulaa hyvin varsan vieroitukseen asti ja sen jälkeen laktoosin pilkkomiseen tarvittavan laktaasi-entsyymin määrä asteittain vähenee. Kahden vuoden iässä laktaasin aktiivisuus on niin matala, että suuria maitomääriä ei tule antaa. Tästä huolimatta täysikasvuiselle hevoselle voi antaa pieniä määriä laktoosia. Se kulkeutuu hajoamatta umpi-paksusuoleen, missä se toimii mikrobien energianlähteenä. Suuremmat laktoosimäärät häiritsevät ruoansulatusta ja saattavat aiheuttaa ripulia.

Pääosa tärkkelyksestä hajotetaan ohutsuolessa entsyymien avulla glukoosiksi, joka imeytyy ohutsuolesta. Pientä vaihtelua tähän aiheuttaa kuitenkin kyseessä olevan tärkkelyksen muoto ja kerta-annoksen määrä. Yli 95% kauran ja ohran tärkkelyksestä imeytyy ohutsuolesta, kun vastaava luku on 80 % maissin tärkkelykselle. Perunan tärkkelys imeytyy huomattavasti heikommin ja sitä kulkeutuu merkittäviä määriä umpi-paksusuolen käymisprosessiin. Suuret kerta-annokset tärkkelystä lisäävät umpi-paksusuoleen kulkeutuvan tärkkelyksen määrää. Käymisprosessissa muodostuva energia imeytyy lyhytketjuisina rasvahappoina, mutta merkittävä osa energiasta hukkaantuu kaasuna ja käytetään mikrobien ravintoaineena.

Hevonen ei tuota monimutkaisia, niin sanottuja kasvien rakennehiilihydraatteja (kuten selluloosa, hemiselluloosa, pektiinit ja pentosaanit) pilkkovia entsyymejä. Nämä yhdisteet kulkeutuvat ohutsuolen läpi umpi-paksusuolen mikrobien sulatettavaksi. Käymisprosessin lopputuotteena muodostuu lyhytketjuisia rasvahappoja:

Etikkahappo (C2) Propionihappo (C3), Maitohappo (C3, tavallisesti muodostuu pieniä määriä), Voihappo (C4).

Kun rehustus koostuu kokonaan tai pääosin karkearehusta, on umpi-paksusuolesta muodostuvasta energiasta suurin osa etikkahappoa. Myös voihappoa käytetään energia-aineenvaihduntaan ja rasvakudoksen muodostamiseen. Näiden käyttökohteiden lisäksi propionihaposta voidaan muodostaa glukoosia ja se on tärkeä komponentti hevosen veren glukoosille.

Lyhytketjuisten rasvahappojen pitoisuudet vaihtelevat rehustuksen koostumuksen ja ruokinnasta kuluneen ajan mukaan. Näiden rasvahappojen pitoisuudet umpisuolessa vaihtelevat siten, että runsaasti karkearehua sisältävällä ruokinnalla muodostuu enemmän etikkahappoa suhteessa propionihappoon ja runsaasti viljaa sisältävällä ruokinnalla muodostuu enemmän propionihappoa suhteessa etikkahappoon. Paksusuolen sisältämien rasvahappojen pitoisuuksiin on ruokinnalla vähemmän merkitystä.

Muodostuvat hapot laskevat umpi-paksusuolen pH:ta. Useat umpi-paksusuolen seinämän rauhaset erittävät runsaasti emäksistä bikarbonaattia sisältävää nestettä, mikä pitää pH-arvon tasolla 6.6-7.5. Vähän karkearehua ja runsaasti väkirehua sisältävällä rehustuksella käymisprosessi voi tapahtua liian nopeasti muodostaen maitohappoa, mikä laskee umpi-paksusuolen pH:n alle normaaliarvojen (maitohappo on voimakkaampi happo kuin propionihappo, etikahappo tai voihappo). Matala umpi-paksusuolen pH voi olla haitallista kuitua hajottaville mikrobeille, jotka ovat herkempiä pH:n laskulle kuin tärkkelystä sulattavat mikrobilajit. Näissä tilanteissa kaasun muodostus lisääntyy ja kaasua kertyy suolistoon aiheuttaen mahdollisesti ähkyn.

Heikkolaatuista, vähän typpeä sisältävää karkearehua sisältävillä ruokinnoilla mikrobit voivat kärsiä ravintoaineiden puutteesta siinä määrin, että ruoansulatuksen tehokkuus heikkenee. Kuidunsulatus tehostuu, kun karkearehuun sekoitetaan tärkkelyspitoista rehua, mikä tarjoaa mikrobeille energianlähteen.

Lyhytketjuisten rasvahappojen suhteet umpi- ja paksusuolessa erilaisilla karkearehun ja väkirehun suhteilla: