Tammikuu 2016 - Kuitu hevosten ruokinnassa

Please comment on this article

Hevonen on ruohoa syövä kasvissyöjä ja sen ruoansulatuskanava on sopeutunut pääosin karkearehusta, kuten ruohot ja yrtit, muodostuvaan rehustukseen, joko tuoreena, heinänä tai säilöheinänä. Karkearehut sisältävät runsaasti kuitua ja hevonen tarvitsee tätä kuitua sekä energianlähteeksi että rakenteelliseksi komponentiksi varmistamaan ruoansulatuskanavan kunnollisen toiminnan. Runsaasti kuitua sisältävät rehustukset vaativat pitkän pureskeluajan, antavat hevoselle tekemistä ja lisäävät rehuannoksen syömiseen kulutettua aikaa. Tämä on tärkeää hevosen hyvinvoinnille ja lisää syljentuotantoa, mikä puolestaan vähentää mahahaavan riskiä.

Kuitujen sulatus
Yksinkertaistaen voimme jakaa hevosen ruoansulatuskanavan kahteen osaan. Ensimmäisenä ovat maha ja ohutsuoli, missä on tärkkelystä, sokereita, valkuaista ja rasvaa hajottavia entsyymejä. Myöhemmin umpi- ja paksusuolessa runsas mikrobisto (esim. alkueläimet, bakteerit ja hiivat) auttaa hajottamaan kuiturakenteita lyhytketjuisiksi rasvahapoiksi, jotka imeytyvät ja käytetään energianlähteenä. 

Karkearehuvaltaisilla rehustuksilla kuitujen hajottamisesta muodostuvat hapot kattavat oleellisen osan energiansaannista. Vaikka kuitujakeen selluloosa koostuu glukoosimolekyyleistä, mikrobit muokkaavat glukoosin (haihtuviksi) rasvahapoiksi - jotka myöhemmin imeytyvät. Tämän seurauksena kuidunsulatuksesta muodostuvat lopputuotteet eivät vaikuta hevosen veren sokeripitoisuuteen tai insuliinin eritykseen. 

Karkearehujen kuitupitoisuus
Tämä vaihtelee runsaasti eri kasvilajien välillä ja kasvuvaiheesta toiseen. Kun kasvit korjataan aikaisella kasvuasteella, on kuitupitoisuus matala, mutta kuidun ravitsemuksellinen arvo on korkeimmillaan. Myöhemmin korjattu rehu sisältää enemmän kuitua, mutta lisääntynyt ligniinin määrä vähentää kuidun ravitsemuksellista arvoa. Tämän vuoksi tulee miettiä, minkälainen karkearehulaatu sopii erilaisille hevostyypeille.

Hevosrehujen kuitupitoisuuden analysointi
Rehujen kuidun analysointiin käytettään useita erilaisia metodeja. Raakakuitu on perinteinen kuitupitoisuuden mittari, mikä keskittyy selluloosa- ja ligniinipitoisuuteen. Neutraalidetergenttikuitu (NDF) on nykyään yleisin kuidun mittari eläinten rehuissa. Se mittaa rakenteelliset komponentit kuten selluloosan, hemiselluloosan ja ligniinin, mutta ei pektiiniä.

Koska NDF mittaa useampia kuitukomponentteja kuin raakakuitu, ovat NDF-arvot karkearehuissa noin kaksi kertaa korkeampia kuin raakakuitupitoisuudet.

NDF-pitoisuuden laskeminen raakakuidusta yksinkertaisella yhtälöllä: 

Kuitu PC-Horsessa
PC-Horse ilmaisee rehujen kuitupitoisuuden raakakuituna. Tämä sen vuoksi, että useimpien täydennysrehujen kuitupitoisuus annetaan raakakuituna. Jotta voidaan laskea rehustuksen sisältämä kuitu, tulee väki- ja karkearehujen kuitupitoisuus ilmaista samoissa yksiköissä.

PC-Horse asettaa päivittäisen rehuannoksen raakakuidun saannin alarajaksi 3 grammaa/kg elopainoa. On kuitenkin suositeltavaa, että hevonen saa kuitua tätä enemmän ja ohjelma varoittaa, jos rehustuksen kuidun määrä on liian matala.

PC-Horse myös varoittaa, jos rehustuksen sisältämän karkearehun kuiva-ainemäärä on liian matala. Sen tulisi aina olla yli 1 kg kuiva-ainetta/100 kg elopainoa ja ennemmin noin 1,5 kg.

Please comment on this article

This article was originally written by Dr. Day Austbø.
Copyright: PC-Horse International - Norway 2015
Feel free to use and publish the material. Please indicate the source and author.