Joulukuu 2014 - Tärkkelys hevosten ruokinnassa
Viljojen ja erityisesti kauraan ja ohraan pohjautuvien väkirehujen käytöllä hevosten ruokinnassa on pitkät perinteet. Nämä rehut ovat usein tärkeä osa työtä tekevien ja valmennettavien hevosten ruokintaa, sillä näillä hevosryhmillä on korkea energiantarve, jota on vaikea täyttää pelkällä karkearehulla. Kaura annetaan usein kokonaisena tai litistettynä, kun taas ohra ja muut viljat ovat myslien tai väkirehupellettien pääraaka-aineita.
Viljoille on tyypillistä, että ne sisältävä noin 50 % tärkkelystä ja nimenomaan tärkkelys on jyvän energiapitoinen osa. Tyypillisesti oletamme viljan ja viljapohjaisen väkirehuseoksen sisältävän noin kaksinkertaisen määrän energiaa kiloa kohti karkearehuun (esim. heinään) verrattuna. Kun verrataan karkearehua tai säilörehua, mikä sisältää suuria määriä vettä, on noin 15 % kosteuspitoisuudeltaan olevan viljan rehuarvo jopa korkeampi. Kun rehujen energiapitoisuuksia verrataan, tulee aina muistaa muuntaa ensin rehujen kosteuspitoisuus samalle tasolle. Kaikkein energiapitoisin rehu hevosille on rasva (esim. kasviöljy). Rasva sisältää energiaa kiloa kohden lähes kolme kertaa enemmän kuin maissi, mutta öljyä ei voi käyttää ruokinnassa suuria määriä ruuansulatuksen ja rasvan imeytyvyyden rajallisuuden vuoksi.
Kun hevosen rehustus koostus pääosin karkearehusta, tapahtuu iso osa ruuansulatuksesta umpi- ja paksusuolessa rehun ohitettua mahalaukun ja ohutsuolen. Täällä hienoksi pureskellut kasvikuidut hajotetaan (fermentoidaan) mikrobien toimesta. Käymisprosesissa muodostuu vesiliukoisia rasvahappoja, pääasiassa etikka- ja propionihappoa. Nämä imeytyvät helposti suolen seinämän läpi ja antavan hevoselle tasaisesti ravintoaineita energianlähteeksi työntekoon, maidontuotantoon ja sikiön kasvuun.
Kun hevoselle annetaa runsaasti tärkkelystä sisältävää rehua (esim. runsaasti viljaa ja väkirehuseosta), sulatetaan suurin osa tärkkelyksestä ohutsuolessa. Entsyymit pilkkovat tärkkelyksen ohutsuolessa sokeriksi (glukoosi), mikä kulkeutuu suolesta verenkiertoon. Tämä nostaa hevosen veren sokeripitoisuutta. Hevosen haima erittää insuliini-hormonia säätelemään veren sokeripitoisuutta ja varmistaa, että imeytynyt glukoosi käytetään tarvittaessa suoraan energiaksi tai varastoidaan glykogeeninä maksaan ja lihaksiin ja rasvana rasvakudokseen.
Kun hevosta ruokitaan tärkkelyspitoisella väkirehulla, nousee veren glukoosipitoisuus lisääntyneestä insuliinin erityksestä huolimatta. Tämän vuoksi hevosista saattaa tulla "kuumia" ja joistakin hankalasti hallittavia. Tällä on kuitenkin runsaasti yksilöllistä vaihtelua. Ei ole todistettu, että juuri tietyntyyppinen tärkkelys, esim. kauran tärkkelys, kuumentaisi hevosia enemmän kuin toisentyyppinen tärkkelys esim. ohrasta. Usein ratkaisevaa on määrä.
Jos valmennettavalla hevosella on vapaa päiviä ilman muutosta rehustuksessa, saattavat ne saada jäykkyytenä näkyviä lihasongelmia, "lannehalvauksen" tai muita vakavia lihasperäisiä ongelmia (myoglobinuria). Muista aina, että valmennettavien hevosten väkirehuannosta tulisi pienentää lepopäivinä, tavallisesti annosmäärä tulisi laskea puoleen. Näille ongelmille alttiita hevosia tulisi mieluiten liikkuttaa kevyesti myös lepopäivinä.
Jos hevonen saa suuren määrän väkirehua kerrallaan, kulkeutuu osa tärkkelyksestä ohutsuolesta imeytymättä paksusuoleen. Täällä mikrobit käyttävät nopeasti tärkkelyksen, mikä johtaa pH:n laskuun tehden suolen sisällön happamammaksi heikentäen kuidun sulatusta. Lisäksi se voi johtaa muihin epätasapainotiloihin, mitkä aiheuttavat vakavimmissa tapauksissa ähkyä ja kaviokuumetta.
Raskaassa valmennuksessa oleva hevonen, kuten yllä mainittu, syö runsaasti rehua ja on tärkeää jakaa väkirehuannos useisiin ruokintakertoihin. Sääntönä voi pitää, että yhden annoksen ei tule sisältää tärkkelystä yli 1,5 g/kg hevosen elopainoa. 500 kg hevosen ei tulisi saada tärkkelystä yli 750 g/ruokintakerta. Tämä vastaa noin 1,5 kg väkirehua, mitä voidaan pitää suurimpana suositeltuna kerta-annoksena.
Kun hevosta ruokintaan suurilla määrillä runsaasti tärkkelystä sisältävällä rehulla, on tärkeintä seurata yhdellä ruokintakerralla annetun tärkkelyksen määrää. PC-Horsessa olemme sisällyttäneet tärkkelyksen määrän laskentaohjelmaan. Jotta tämä täyttää tarkoituksensa, on oleellista käyttää ohjelman toimintoa jakaa päivittäinen rehuannos ruokintakertoihin. Tällöin ohjelma laskee tärkkelyksen määrän ruokintakertaa kohti ja varoittaa, jos määrä ylittää suoituksen 750 g/ruokintakerta. Tällä tavoin voit helposti seurata ja tarvittaessa muokata ruokintakertojen määrää, jotta sairastumisen ja haitallisten seurausten mahdollisuus minimoituu.
This article was originally written by Dr. Day Austbø.
Copyright: PC-Horse International - Norway 2012.
Feel free to use and publish the material. Please indicate the source and author.
