Maaliskuu 2014 - Tärkkelys hevosten rehustuksessa

The article is written by Dr. Dag Austbø at the Norwegian University of Life Sciences institution. Dr. Dag Austbø and Dr. Knut Hove are two of the key people behind the development of PC-Horse. Their scientific work and international networks contribute to the continued development of PC-Horse and to secure that our calculations are based on established scientific data.

Hevosen rehustus koostuu joko ainoastaan karkearehusta (ruoho, heinä tai säilöheinä) tai karkearehun ja väkirehun seoksesta. Väkirehu voi olla puhtaasti viljaa, kuten kauraa ja ohraa, tai väkirehuseokset voivat sisältää useita erilaisia raaka-aineita kuten kaura, ohra, maissi, vehnä (viljalajit) tai muita rehuja, kuten melassileike (helposti sulavaa kuitua), sinimailasta, soijarouhetta (valkuaislisä) ja kasviöljyä (rasvaa). Kivennäisiä ja vitamiineja on usein lisätty väkirehuseoksiin.

Väkirehuseoksissa erilaiset raaka-aineet (erityisesti viljat) on mahdollisesti käsitelty, joihin kuuluu jauhamisen lisäksi, lämpö-, paine- ja höyrykäsittely. Viljoille tämä pääosin tehdään tärkkelyksen sulavuuden parantamiseksi.

Hevonen on luonnostaan ruohoa syövä eläin, jonka rehustus ei sisällä runsaasti tärkkelystä. Hevosella kuitenkin on ohutsuolessa entsyymejä (amylaasi) tärkkelyksen sulattamiseksi. Näiden entsyymien aktiivisuus on matalampi kuin paremmin tärkkelyspitoiseen rehustukseen sopeutuneilla eläimillä.

Tärkkelys koostuu isoista molekyyleistä, jotka hajotetaan hevosen ohutsuolen entsyymien avulla yksinkertaisiksi sokereiksi (glukoosi).  Tämä nostaa hevosen veren sokeripitoisuutta (glukoosi) selvästi tärkkelyspitoisen rehuaterian jälkeen. Hevosen veren sokeripitoisuutta säätelee insuliinin aktiviisuus, aivan kuten ihmisilläkin.

Jos verrataan sian ja hevosen ohutsuolen amylaasiaktiivisuutta, ovat hevoset arvot alle 10 % sikojen tasosta. Tämä tarkoittaa, että hevosen entsymaattisesti hajottaman tärkkelyksen määrä ohutsuolessa on rajallinen. Liian suuret määrä ohutsuolesta imeytynyttä tärkkelystä voi aiheuttaa lihasjäykkyyttä (lannehalvaus) ja pahimmassa tapauksessa rabdomyolyysin. Hevosten sietämässä tärkkelyksen määrässä on yksilöllistä vaihtelua. Yleisesti ponit kestävät vähemmän tärkkelystä kuin ratsuhevoset, ravurit ja täysiveriset.

Tärkkelys joka ei hajoa ja imeydy ohutsuolessa päätyy umpisuoleen, missä mikrobit muokkaavat siitä lyhytketjuisia rasvahappoja (pääasiassa etikka- ja propionihappoa) ja maitohappoa. Jos tärkkelystä päätyy umpisuoleen liian suuria määriä, voi se johtaa mikrobiston epätasapainoon, laskea suolen sisällön pH-arvoa ja lisätä sairauksien, kuten ähkyn ja kaviokuumeen, riskiä.

Kun mietitään hevosen rehustuksen sisältämää tärkkelysmäärää, tulee huomioida, että eri viljalajien tärkkelyksen sulavuudessa on eroja. Yleisesti ohutsuolen entsyymit hajottavat hyvin kauran tärkkelystä. Ohran, vehnän ja maissin tärkkelys sulaa ohutsuolessa huomattavasti heikommin. Näiden tärkkelyksen sulavuuden parantamiseksi rehu yleensä jauhetaan ja lisäksi lämpökäsitellään paineen ja höyryn avulla. Nykyaikaisessa rehuteollisuudessa nämä menetelmät ovat laajamittaisesti käytössä.

Maissi sisältää yleensä tärkkelystä 670 g/kg. Ohralla pitoisuus on noin 500 g/kg ja kauralla noin 350 g/kg. Väkirehuseoksissa pitoisuus vaihtelee usein välillä 380 - 200 g/kg.
Kun mietitään tärkkelyksen vaikutusta hevosen rehustuksessa, pitää huomioida useita tekijöitä. Ensin tulee huomioida hevosen tyyppi, poni vai iso hevonen. Pitää myös tietää onko rehu käsitelty, sillä käsittely muuttaa tärkkelyksen sulavuutta.

Lukija voi ehkä tehdä johtopäätöksen, että on vaarallista syöttää hevosille tärkkelyspitoisia väkirehuja. Tavallisesti näin ei ole. Kautta aikain viljat ovat olleet osa hevosen rehustusta. Viljat ovat antaneet hevoselle lisäenergiaa palvellakseen ihmistä maataloudessa, toimiessaan kulkuvälineenä ja erityisesti sodassa. Nykyään urheilu ja kilpaileminen aiheuttavat hevoselle lisäväkirehujen tarpeen vastaamaan lisääntyneeseen ravintoaineiden tarpeeseen.

Miten voidaan välttää tärkkelyspitoisen väkirehun negatiivinen vaikutus hevosen terveyteen? Tärkein tekijä on kontroilloida yhden ruokintakerran tärkkelysmäärää. Tavallinen suositus on, ettei tärkkelyksen kerta-annoksen määrä ylitä 1.5 g/1 kg elopainoa. Tämä tarkoittaa, että 500 kg painava hevonen ei saisi saada tärkkelystä yli 750 g yhdellä ruokintakerralla. Kun käytät PC-Horsea ruokinnan laskemiseen, saat myös tiedon rehustuksen sisältämästä tärkkelysmäärästä. Jos jaat päiväannoksen ruokintakertoihin (valitse ruokintataulukko) lasketaan tärkkelyksen määrä ruokintakertaa kohti ja saat huomautuksen, jos se on liian korkea.  Siinä tapauksessa tulee muokata rehustusta tai lisätä ruokintakertojen määrää.

Jos käytät aina PC -Horsea hevosesi ruokinnan suunnitteluun, kontrolloit karkearehun ja väkirehun määriä ja varmistat, että määrät ovat suositusten mukaiset. Tämän ansiosta ruokinta on tasapainoinen ja turvallinen hevosellesi/hevosillesi.

What does this mean in practice?
Daily intake of roughage varies based on feed quality, production classes, individual appetite and each individual's place in the herd hierarchy. This means that we must observe horses in a herd closely and make corrections to the feed offered each individual at night-time or early morning to avoid some individuals growing too fat or too thin.

Watch a video on using PC-Horse

See what feeds are included in the program´s ready-to-go feed list

Previous month articles can be found here

Give us topic suggestions for future monthly articles