Rasvat

Hevonen käyttää rehustuksen sisältämän rasvan lähes kokonaan hyväkseen, sillä rasvojen sulavuus on yleensä yli 90 %. Sekä rasvahapot että glyseroli imeytyvät pääasiallisesti ohutsuolen keski- ja loppuosasta. Kun rehustukseen lisätään suuria määriä rasvaa (esim. matkaratsut), on tärkeää ettei ohutsuolen kapasiteettia ylitetä, sillä pitkäketjuiset rasvahapot (C16, C18 ja pidemmät) eivät imeydy umpi-paksusuolesta. Umpi-paksusuoleen päätyvä ylimääräinen rasva saattaa heikentää kuitupitoisten hiilihydraattien sulatusta. Tämän vuoksi suuremmat rasvamäärät (kasviöljyä 0,5 l/päivässä tai enemmän) tulisi ehdottomasti jakaa useisiin pieniin kerta-annoksiin.

Mikrobien käymisprosessin seurauksena hiilihydraateista muodostuu lyhytketjuisia rasvahappoja, jotka imeytyvät umpi-paksusuolesta. Hevonen ei muodosta rasvasta glukoosia, vaan rasva käytetään suoraan energianlähteenä tai varastoidaan tilapäisesti rasvakudokseen myöhempää käyttöä varten. Koska rasvoista ei muodosteta hiilihydraatteja eikä se varastoidu lihaksistoon glykogeenina, hyötyvät myoglobinuriaan taipuvaiset hevoset saadessaan suuren osan energiastaan rasvoina. Sekä myoglobinuria että tietyt lihassairaudet liittyvät glykogeenin liialliseen kertymiseen lihaksistoon. Erityisesti suuria määriä viljaa tai viljapitoista rehua saavat hevoset ovat alttiita myoglobinurialle valmennustason laskiessa useamman päivän ajaksi ilman viljamäärän vähentämistä päivittäisessä rehuannoksessa.