Valkuaisaineet

Valkuaisaineiden sulatus alkaa mahalaukussa ja jatkuu ohutsuolessa haiman entsyymien vaikutuksesta. Valkuaisaineet tulee pilkkoa aminohappoihin, valkuaisaineiden rakenneosiin, ennen imeytymistä ja hyväksikäyttöä.

Noin 2/3 viljan ja valkuaisrehujen sisältämästä sulavasta valkuaisesta on imeytynyt rehusulan saavuttaessa ohutsuolen loppuosan. Karkearehun sisältämästä sulavasta raakavalkuaisesta on imeytynyt ohutsuolen loppuosaan mennessä ainoastaan 1/3. Tämän rehuperäisen typen lisäksi ohutsuolen loppuosa sisältää myös endogeenisista lähteistä peräisin olevaa typpeä, kuten ruoansulatuskanavaan eritettyä typpeä veren ureasta ja uusiutuvista epiteelisoluista.

Umpi-paksusuolen mikrobit eivät elä pitkään; niiden elinaika on ainoastaan muutamia tunteja. Kaikki bakteerit ja alkueläimet kulkeutuvat koko ajan rehusulan mukana kohti peräaukkoa. Ainoastaan nopeasti lisääntyvät (tai suolen seinämään kiinnittyvät) bakteerit pystyvät näin ollen elämään paksusuolessa pidempiä aikoja. Bakteerit tarvitsevat typpipitoisia yhdisteitä aminohappojen tuotantoon, jotka ovat näiden entsyymien kiinteitä osia ja osa rakennetta. Mikrobien entsyymit pilkkovat umpi-paksusuoleen saapuvat typpipitoiset yhdisteet aminohapoiksi tai edelleen ammoniakiksi. Samantyyppiset mikrobit käyttävät sekä aminohappoja että ammoniakkia mikrobivalkuaisen tuotantoon. Toisin kuin märehtijät, hevonen ei pysty käyttämään mikrobivalkuaista hyväkseen, sillä aminohappojen imeytyminen umpi-paksusuolesta on lähes olematonta. Mikrobivalkuaisesta muodostunutta ammoniakkia kierrätetään siitä huolimatta ruoansulatuskanavaan ureana ja se voi toimia merkittävänä typen lähteenä rehun valkuaispitoisuuden ollessa matala. Mikrobit kykenevät muodostamaan ammoniakista aminohappoja ja näin ne merkittävästi muokkaavat rehusulan aminohappokoostumusta (taulukko 8).

Aminohappojen koostumus rehussa, hevosen umpisuolen sisältämässä rehusulassa ja umpisuolen mikrobistossa.

Aminohappojen pitoisuus, % aminohappojen kokonaismäärästä (molaarinen pitoisuus):